Tuoksun viemää, tuoksun tuomaa (muistot)

Hajuvedet ovat syvästi henkilökohtainen asia. En todellakaan aio blogata siitä, mitä tuoksua käytän.

Mutta kerron mielelläni, mikä on kaikkien aikojen hajuvesisuosikkini. Ainoa parfyymi, jota olen käyttänyt loppuun ja ostanut uutta, käyttänyt loppuun ja ostanut uuttaa… Kuvissa on tästä todisteet. Todiste lienee sekin, etten ole heittänyt tyhjiäkään pulloja pois.

Tuoksu on Paloma Picasson nimikkohajuvesi, se alkuperäinen erikoisessa mustassa pullossa ja nimenomaan parfyymi-vahvuisena (vaalean kultapulloon pakattu eau de toilette on liian hentoinen, mutta on minulla ollut niitäkin).

Eräs kosmetiikkamyyjä kauan sitten paljasti, että Paloma Picasso on sellainen tuoksu, jota naiset ostavat itselleen. Se ei ole niitä hajuvesiä, joita miehet valitsevat naiselle lahjaksi.

Paloma Picasso on 80-luvun tuoksu. Nykyään se on liian voimakas jopa minulle. Viimeinen pulloni (joka on hankittu tällä vuosituhannella, jostakin verkkokaupasta) onkin yhä puoliksi täysi. En käytä sitä, enää, mutta en halua olla ilmankaan.

Hajuvesien ainesosat ovat hiukkasen liikesalaisuuksia, mutta Paloma Picassossa on ymmärtääkseni bulgarianruusua, bergamottia ja tammisammalta (oak moss).

Juuri maskuliininen, vähän outo, tumma tammisammal erottaa useimmat chypre-perheen tuoksut muista tuoksuista.

Edelleenkin lähes kaikissa tuoksuissa, jotka kolahtavat minuun, on tammisammalta. Useimmiten sitä käytetään miesten tuoksuissa, mutta se on toinen juttu.

Valokuvan pulloissa on kaikissa ollut Paloma Picasso -tuoksua, myös niissä kolmessa, jotka näyttävät shakkipelin kuningatar-nappuloilta.