Jos ystävä et olekaan...

Ystävyyden loppu

Yksi ihmiselämän hämmentävimmistä kokemuksista on ystävyyden loppuminen. Joku, joka oli aikoinaan kovinkin läheinen, ei ole enää osa minun elämääni. Mitä tapahtui? Kasvoimmeko erillemme? Vai oliko kaikki alkuaankin pelkkää sattumaa — tai harhaa? Oliko mitään ystävyyttä ikinä ollenkaan?

Oma juttunsa ovat sitten nykyajan sometuttavuudet. Sosiaalisen median alustat houkuttelevat juonikkaasti kuvittelemaan, että koska jokin asia tai joku ihminen yhdistää minua ja tuota jotakuta, minulla ja tuolla jollakulla olisi enemmänkin yhteistä. Koska some harvoin sentään on kovin isossa roolissa kenenkään (ei-some-ammattilaisen elämässä), voi kulua useampi vuosi, ennen kuin tajuaa, että hupsista, enhän minä oikeastaan tunnekaan tuota toista. Meillä ehkä on se yhdistävä linkki, mutta ei yhtikäs mitään muuta. Ja sitä linkkiäkin ehkä katsomme vastakkaisista kulmista…

Tästä ja ehkä muistakin syistä voi olla ihan tervehenkistä aina silloin tällöin käydä ns. kaverilistansa läpi ja karsia sitä.

Kun on tehnyt sen, on taas tilaa uusille ystäville ja ehkä myös niille ystäväkokeiluille?