Arvojohtaja, kattia kanssa!

Palaan hetkiseksi presidentinvaaliin.

Tuolloin esitettiin toive, että presidentti olisi arvojohtaja.

Toivottavasti ei sentään.

Ei presidentti mikään arvojohtaja ole.

Varjele meitä ”arvojohtajilta”, jotka on valittu tasavallan presidentin virkaan!

 

Presidentti virkaan tullessaan luopuu poliittisesta jäsenkirjasta.

Mutta eihän se tarkoita, etteikö hän olisi sitä ennen vuosikymmenien ajan ollut poliitikko ja tehnyt poliittista uraa.

Politiikan parista hänet nimenomaan on presidentiksikin valittu.

 

Politiikan on sanottu olevan mahdollisuuksien taidetta.

Sekin on liikaa sanottu.

En semmoisellekaan taiteelle kumarra enkä siitä ammenna iloa tai mielensyvyyttä elämään.

 

Politiikka on, ainakin, arkea ja käytäntöjä.

Kun taas kovimmat arvot, vaikkapa totuus ja oikeudenmukaisuus, ovat enemmän tai vähemmän ikuisia. Ainakin ne ovat hyvin kestäviä, pysyviä.

 

Politiikassa voi toki olla arvoja, mutta niillä ei ole välttämättä kovin paljon tekemistä sellaisten arvojen kanssa, joita kannattaisi vaalia.

 

Toki presidentti voi ilmaista kannattavansa joitakin ikuisiksikin katsottuja arvoja.

Tällöin hänen sanomisellaan voi olla suurikin vaikutus näiden arvojen viemiselle eteenpäin.

 

Mutta presidentti ei ole arvojohtaja. 

Presidentti luo ”arvoja” korkeintaan Putinin Venäjällä.

 

Toivon, että suomalaiset arvojohtajat saadaan edelleen sieltä, mistä ne on perinteisesti saatu: taiteesta, tieteestä, uskonnosta.

Arvot ovat pysyviä. Kastelholma kestää.