Hallitus katsoo

Moni on seurannut ihmeissään hallituksen ja ammattiyhdistyssektorin kiistaa.

Hallitus ei ole vain karsimassa lukuisia palkansaajien oikeuksia, vaan se haluaa purkaa koko sopimisjärjestelmän.

Työntekijäpuoli aivan ymmärrettävästi haraa vastaan.

Työtaisteluista on ollut arjen haittaa ja ne ovat maksaneet, mutta suomalaisten enemmistö tuntuu hyväksyvän laajatkin lakot tässä tilanteessa.

Toisaalta hallituksen suosio ei näy ottaneen ihmeempää iskua, vaikka samaan aikaan ollaan tekemässä heikennyksiä sosiaaliturvaan.

Itse asiassa minua askarruttavat enemmän sosiaaliturvan leikkaukset, jotka kohdistetaan siihen väestönosaan, jolla jo entuudestaan menee huonoimmin – työttömiin, yksinhuoltajiin ja pitkäaikaissairaisiin. Mielenterveyskuntoutujiin, uutta koulutusta hakeviin ja muihin pienellä budjetilla sinnitteleviin. 

Työmarkkinaselkkaus ratkeaa aikanaan, mutta sosiaaliturvan heikennyksistä on jo sovittu, ja ne tullaan toteuttamaan.

Mietin jopa, halutaanko ay-liikkeen kanssa kinata niin näyttävästi myös tästä syystä.

Lakkosoihdut peittävät taakseen heikennykset, jotka hallitus rivakasti toteuttaa eduskuntaenemmistönsä avulla.

Nähdäkseni suomalaiset yleisesti ymmärtävät ja hyväksyvät, että jotakin pitää tehdä.

Olemme eläneet pitkään velaksi, monessakin mielessä, ja nyt viimeistään velkaantuminen täytyy pysäyttää.

Moni olisi valmis ottamaan osaa näihin talkoisiin.

Hallituksessa ei kuitenkaan ajatella, että heikennysten pitäisi osua tasaisesti meihin kaikkiin.

Paremminkin näyttää siltä, että ylikuluttavaa keskiluokkaa ei nykyhallituksen mielestä sovi syyttää mistään.

Tämä selittynee hallituksen arvovalinnoilla.

Monien hämmästykseksi johtava hallituspuolue Kokoomus omi tai imi kumppaninsa perussuomalaisten arvot jo viime vaalikauden aikana.

Nämä hallituksen kaikki muut arvot ylittävät perusarvot (sic) näyttävät olevan valkoisen miehen rajaton oikeus syödä punaista lihaa sekä jakamaton oikeus ajaa hurutella omalla autolla vaikka vain huvin vuoksi.

Nämä näyttävät olevan jollakin tavalla pyhiä arvoja, joten niihin ei voi puuttua.

Kun hyväosaisella keskiluokalla on oikeus jatkaa kestämätöntä ylikulutus-elämäntapaansa, syntipukit pitää löytää muualta.

Syyttävä sormi osuu huono-osaisiin.

Hallitus katsookin, että taloutemme heikko tila on köyhien ja sairaiden vika.

Huono-osaisilla on liian isot etuisuudet.

On totta, että hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa joissakin kohdin mentiin liian pitkälle.

Pitää vähän peruuttaa.

Kuitenkin strategia, jossa tärkeimmät säästötoimet tähdätään niihin, joilla jo entuudestaan menee huonosti, sotii tavallisten ihmisten oikeudentuntoa vastaan.

Varmasti säästöjä ja kiristyksiä kannattaisikin tehdä.

Mutta kaikkien pitää osallistua jollakin tavalla.

Ei se sen vaikeampaa, ei se sen kummempaa.

Tehdään säästöt ja työelämäheikennykset.

Kunhan vain samaan aikaan kiristetään palkkaverotusta – kaikilta hiukan, ja ylimmistä tuloluokista vähän enemmän.

Sovinnon solmu? Kotimaisen Dottin kierrätysnahkakoru; turkoosi väri kertoo sovinnollisuudesta ja hyvistä tavoitteista, se sopii jokaisen kasvoja vasten.