Huulipunan orja

Toimittaja Lisa Armstrong kirjoitti muinoin (ehkä 80-luvun lopulla) britti-Vogueen jutun huulipunista(an). Jos oikein muistan, hänellä oli tuolla hetkellä 98 huulipunaa ja kaikki koko lailla samaa sävyä (berry). Armstrong laskeskeli, että jos hän ei olisi ostanut niin paljon huulipunia, hän olisi voinut kustantaa yläkerran rappusiinsa kokolattiamaton.

Minäkin asetan huulipunan mattojen edelle. Myös minulla on suosikkisävy, tumma viininpunainen. Minulla ei kuitenkaan ole 98:aa huulipunaa. Olen nimittäin tarkka niiden laadun kanssa. Koska huulipunassa on rasvoja, ne härskiintyvät yms. ennen pitkää. Viimeksi uutenavuotena heitin pois vanhoja huulipunia (ja tänä aamuna yhden, mutta se ei ollut vanha, vaan virheostos; olen näissä jutuissa joskus myös liian kokeilunhaluinen).

Huulipuna on värikosmetiikan alueella suosikkini ja ainoa todellinen suosikki. Ripsiväriä käytän vain, olin sanoa ”ilmojen edellä”, mutta ei taida sopia asiayhteyteen. Omistan aina ripsivärin, mutta käytän sitä harvoin, koska se saa ripseni tuntumaan hiukan sottaisilta. (Tällä hetkellä ripsivärisuosikkini on Sisleyn musta So Intense.) Huulipunan kanssa ei ole tällaisia ongelmia. Olen syönyt (huuliltani) niin paljon huulipunaa aikuisikäni aikana, että vatsassani asuu huulipuna-ainesyhdyskunta, joka on ajat sitten sammuttanut kaiken kritiikin näissä asioissa. Lisää huulipunaa! se vain huutaa.

Huulipunakekoni keskellä on sen ydin: Chanelin klassikkoväri Rouge Noir. Melkein kaikki muut punani ovat muunnelmia tästä tummasta viininpunaisesta sävystä. No, viime aikoina olen yrittänyt liittää mukaan hiukan heleämpiäkin punia, erityisesti Dr Hauschkalta (joka edustaa luonnonkosmetiikkaa). Dr Hauschka toi viime vuonna markkinoille uudet huulipunat, joiden laatua kiitän. Rouge Noir –punani muuten kertoo (karusti) siitä, miten huuliani punaan – sitähän on kaiverrettu kuin taltalla? Jätän analyysit sellaisiin hupsahtaneille.

Muutamia erikoisempia punia mainitakseni: rasioissa olevat punat ovat luonnonmerkkiä RMS. Levitän sormella. Oikealla oleva kullanväriseen hylsyyn pakattu täysin loppuun kulutettu puna on Guerlain jostain 15-25 vuoden takaa. Väri oli synkeimpiä ja ihanimpia mitä olen ikinä käyttänyt. Sävy tietysti lopetettiin (niin käy suosikkivärien kanssa). Se oli hiukan metallimainen, tumma luumu, aavistus ruskeaa ja aavistus violettia, todella hurja. Olen säilyttänyt tämän punan vertailumateriaalina; joskus kun ostan huulipunaa, muistan ottaa sen mukaani. En ole kuitenkaan koskaan löytänyt toista punaa, joka tulisi edes lähelle. Vasemmalla ylhäällä oleva hyvin tumma puna on merkkiä MAC, ja se on myös huikea väri, erityisesti silloin kun on pukeutunut mustaan. 

Koska on kesä, en suosi ihan synkintä vaihtoehtoa. Chanelin Rouge Noirin oikealla puolella oleva Ilian puna (hopeanvärinen hylsy) on se, mikä kulkee tällä hetkellä laukussani. Värin nimi on Lucy’s Party.