Kokemuksia helteestä

Vasta aloittaneella yrittäjällä ei ole mahdollisuuksia kesälomaan. Ensimmäinen viikko, kun päivälämpö nousi yli 30 asteen, olikin hämmentävä. Mitä järkevää voin saada aikaiseksi, kun pää on tukossa ja energia menee hikoilemiseen? Mutta sitten tapahtui jotakin. Englannin kielessä on ilmaus ”the second wind”, jolla tarkoitetaan tilannetta, kun voimat on käytetty täysin loppuun, kun on aivan uupunut – ja sitten saakin jostakin aivan uutta energiaa. Saa uuden tuulen alleen. Jotakin tällaista nimenomaan tapahtui kahden viikon ällistyslämmön aikana. Mitään tarkkuutta vaativaa ei todellakaan pystynyt tekemään. Numerot pakenivat alta. Sen sijaan aivoista tuli vallan notkeat. Kaikki vanhat pikku linkitykset levenivät isoiksi uomiksi, ja uusia aivosähkövirtoja syntyi ihka outoihin paikkoihin. Seinäruusut alkoivat kasvaa kiviseinässä. Jokaisesta sanavalinnasta tuli helppo, uusia ideoita syntyi yhtä nopeasti kuin niitä ehti kirjoittaa ylös. Kummallista kyllä, lämpö levisi aivojen lisäksi myös jalkoihin ja keuhkoihin. Nousu Liedon linnavuorelle oli piece of cake, kun se oli aiemmilla kerroilla tuntunut työläältä. Kaikki lihakset olivat viimein lämmenneet, piti vain käyttää niitä.

P.S. Helteiden aikana luin lehtiuutisen, jossa muistutettiin, että ihminen lajina on kehittynyt lämpimällä vyöhykkeellä. Jos oikein muistan, ihmiselle optimilämpötila huitelee jossakin 27 asteen paikkeilla. Tätä on kiva muistella sitten taas marraskuussa.