Pentti Saarikosken klassikkokuosit

Näin kuluneena kesänä harvinaisen kummallisen unen.

Yleensähän unen sisältö avautuu herätessä helposti: ai, tuo asia oli jäänyt eilisissä tapahtumassa askarruttamaan, noinko helposti tämänkin pulman voisi ratkaista.

Nyt näin unta, että olin Marimekon myymälässä alennusmyynnin loppurutistuksen aikaan. Myymälä näytti olevan auki noin iltakymmeneen asti, ja käsillä oli illan viimeinen tunti. Asiakkaita oli olemattoman vähän. Itse myymälätila oli korkea, avara, väljästi sisustettu. Ikkunat ulottuivat kattoon saakka. Tarkemmin ajatellen kyseessä taisi olla Tampereella aikoinaan toiminut Helvi Lehtosen Marimekko-kauppa, joka sijaitsi pitkään kaksikerroksisessa liikehuoneistossa Kauppa-aukion laidalla, Näsilinnankadun ja Hallituskadun kulmatalossa.

Sovittelin puolihameita. Tiesin, etten tarvitse enempää vaatteita, eikä minulla ollut myöskään ylimääräistä rahaa vaateostoksiin. Sovittamani kolme vaatetta olivat kuitenkin erikoisia ja siksi kiinnostavia. Kyseiset hameet olivat marimekoiksi aika outojakin.

Ensinnäkin ne olivat uniikkeja. Jokaista mallia oli esillä vain yksi kappale. (Arvelen, että ne olivat mallikappaleita tai materiaalikokeiluja, jotka eivät olleet päätyneet tuotantoon.) Hameet olivat sekä pitkiä että leveitä, ja ainakin yksi hameista oli ommeltu kahdesta erilaisesta kankaasta. Nimenomaan tämä hame jäi mieleeni. Siinä oli pääkankaana kullanruskea sileä sametti, johon oli liitetty kirjava ja hiukan jäykkä brokadityyppinen paneeliosio. Kahdessa muussa hameessa oli voimakas kuvio ja vahvat värit, mutta nämä yksityiskohdat hävisivät mielestäni heti herättyäni. Sen muistan, että jokainen hame maksoi lähes 200 euroa, mikä saattoi noin 40 prosenttia alkuperäisestä hinnasta.

Himoitsin jokaista kolmea hametta, mutta arvelin, että pystyisin ostamaan korkeintaan yhden.

Sitten huomioni kiinnittyi johonkin muuhun. Kirjailija Tuula-Liina Varis oli myymäläpöydän ääressä purkamassa tehtaalta tullutta pahvilaatikkoa ja järjestämässä sen sisältöä. Pahvilaatikko oli täynnä pieniä muovipusseja, jotka sisälsivät Marimekon t-paitoja, yöpaitoja ja muita trikootekstiilejä. Kaikki ne oli ommeltu Marimekon klassisista painokuoseista, ja kaikki nämä kuosit olivat minulle tuttuja. Ja kaikki nämä Marimekon värikkäät, pienikuvioiset klassikkokuosit oli vuosikymmeniä sitten suunnitellut runoilija Pentti Saarikoski. Mikä selitti Tuula-Liina Variksen läsnäolon; Saarikoskihan oli Variksen toinen aviomies (Varis taas oli Saarikosken kolmas puoliso). Saarikosken kuoltua painokankaiden rojaltit olivat siirtyneet nimenomaan Tuula-Liina Varikselle. Ja edelleen, unen logiikalla, hän oli paikalla valvomassa tuotteiden purkua ja asettamista esille myymälään.

Itse asiassa aloin hahmottaa unen sisällön suunnilleen seuraavana päivänä.

Näin unta ihmisestä, joka on äärettömän syvällä usein pinnalliseksi katsotuissa vaateasioissa. Mutta joka on vähintään yhtä syvällä kirjallisuuden maaperässä.

Näin unta ihmisestä, joka hengittää kirjoja ja visuaalista kauneutta.

Näin unen itsestäni.