Sally Salminen, Katrina (alkuteos 1936; uusi suom. Juha Hurme 2018, Teos)

Katrina on yhden naisen elämäntarina. Nimihenkilö Katrina on kasvanut ruotsinkielisellä Pohjanmaalla talollisen tyttärenä. Hän on pitkä ja vahva, hän on oppinut tekemään niin naisten työt kuin miestenkin töitä. Ahkeruus ja osaaminen on ollut itsestäänselvyys; työtä on tehty, koska siitä on syntynyt vauraus ja turvallisuus.

Romaanin alussa Katrina siirtyy tästä vauraudesta ja turvallisuudesta ahvenanmaalaiseen tölliin rahattoman merimiehen vaimoksi.

Vaikka romaanissa ei ole vuosilukuja, se ottaa tuntumaa historiallisiin tapahtumiin, kuten koulunkäynnin ja lukutaidon yleistymiseen, sekä kiinnittyy loppupuolellaan ensimmäiseen maailmansotaan ja vuoden 1918 tapahtumiin Ahvenanmaalla.

Laskujeni mukaan Katrina olisi syntynyt 1850-luvun lopulla. Kirjan kaari alkaa 1880-luvun alusta, kun hän muuttaa Ahvenanmaalle 23-vuotiaana morsiamena, ja päättyy 1920-luvun alkupuolelle.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat pääasiassa saarelle, jonka Salminen on nimennyt kirjassaan Torsöksi. Kartoista sellaista paikkaa ei löydy. Romaanissa kuitenkin mainitaan muita paikkoja, jotka ovat kartalla: Långnäs (josta haetaan kätilö), Bomarsund ja Godby (jonne mennään lääkäriin), Kumlinge (jossa asuu kalastajia). Koska Torsö on suhteessa kaikkiin näihin, voidaan päätellä, että Torsön takana on Vårdön saari, josta Sally Salminen olikin kotoisin. 

Itse asiassa Salmisen aikalaiset tunnistivat romaanista Vårdön. Nähtävästi he tunnistivat myös saarelaisia, sillä kirja herätti Vårdössä harmistusta. Nämä tiedot löysin Sally Salmisen pikkuserkun Anni Blomqvistin elämäkerrasta.

Vårdössä Salmisen tuttavia tuntuu askarruttaneen myös hänen oletettu, Yhdysvalloissa omaksuttu ”kommunisminsa”. Nykylukija ei sellaista löydä, mutta toki romaani osoittaa, miten yksien on ollut mahdollista rikastua, koska toiset tekevät heille työtä lähes ilmaiseksi. Tässä kohtaa romaani saattaa olla kiusallisen ajankohtainenkin. Toisaalta rutiköyhien vähät pennoset kuluvat liian helposti tarpeettoman ja turhanpäiväisen näköiseen ”ilonpitoon”.

Romaani kertoo senkin, millainen häpeä köyhä lapsuudenkoti voi olla ja miten vaikeaa köyhyydestä on ponnistaa ylöspäin. Miten suuria uhrauksia siihen vaaditaan.

Katrina on romaanina moderni, vaikka sen juoni kietoutuu agraariseen vuodenkulkuun ja vaikka siinä on roppakaupalla opettavaisuutta rivien välissä.

Romaani etenee kokonaan Katrinan näkökulmasta, mutta kun sitten (loppupuolella) tarvitaan pieni kurkistus toisenkin ihmisen pään sisään, niin sekin onnistuu.

Modernia on muun muassa suhde uskontoon. Nuorta Katrinaa uskonasiat eivät heilauta, mutta vanhetessa hänen elämäänsä tulee hengellinen ulottuvuus. Kuitenkaan kirkolla tai seurakunnalla ei ole mitään roolia Katrinan elämässä. Kirkko on kylmä kivirakennus, jossa seurakunta istuu varakkuutensa mukaisesti jaoteltuna, eikä ainoakaan pappi hahmotu minkäänlaisena ihmisenä.

Katrinassa pohditaan ihmisenä elämisen ehtoja. Mitä elämiseen tarvitaan, mitä voi olla ilman. Kuka minä olen määrittyy sen mukaan, miten itse itseni näen, mutta muiden näkemykset minusta (silloin kun ne minulle valkenevat) eivät voi olla vaikuttamatta.

Katrinalla itsellään on luonteenlujuutta, mutta lujuus on myös hänen heikkoutensa. Lapsissaan hän näkee niin itsensä kuin puolisonsakin piirteet paremmin kuin haluaisikaan.

Katrina etenee aluksi kronikkamaisesti, mutta loppupuolella siihen rakentuu lyhyempiä dramaattisia kaaria, ja sen henkilöhahmot syvenevät. Romaani kuvaa myös jotakin, mitä kirjallisuudessa harvemmin tapaa: nuoren miehen seksuaalisen lankeemuksen.

Sally Salmisen romaani on ikään kuin oma maailmansa, joka tempaa lukijan mukaansa.

Jälkikäteen jäin pohtimaan joitakin yksityiskohtia. Kun Katrina osaa lukea, mutta ei osaa kirjoittaa, kuinka hän ohittaa Elviran hänen nimissään kirjoittaman kirjeen laajennetun sisällön, mutta pystyy vähän myöhemmin lukemaan ne kirjeet, jotka Elvira lähettää hänelle itselleen? Millainen tausta on ollut Johanin äidillä, onko tämäkin jäänyt varhain orvoksi? Ja eikö Katrina todellakaan tuonut saarelle tullessaan mitään arvokasta — korua tai kulhoa tai rasiaa — josta naapurusto olisi voinut päätellä hänen olevan vauraasta perheestä? Eikö ketään juoru-ukkoa kiinnostanut selvittää hänen taustaansa, eivätkö Johanin kanssa samassa laivassa olleet merimiehet kertoneet kenellekään mitään? Ja. Miksi Katrina ei kertonut omasta lapsuudenkodistaan kenellekään lapsistaan?

Mietin myös, miksi kirjan nimeksi valikoitui pelkkä päähenkilön etunimi. Eikö vaikkapa omenoista tai omenapuista olisi irronnut jotakin kiinnostavampaa?

Kaukana loistavat Torsön siniset omenat?

No, ehkä ei sittenkään.

Ällistyttävintä Katrinassa on joka tapauksessa tieto, että Sally Salminen julkaisi sen 30-vuotiaana. Kenellä nykypäivän 30-vuotiaalla on tällaista näkemyksellistä elämänviisautta — tai elämänviisautta ylipäätään?