Sarjassa Vintage-aarteitani osa 1

Aloitin vintage-vaatteiden käytön viidentoista, kuudentoista ikäisenä. Ensimmäisiä vintage-vaatteitani oli edesmenneen vaarini vanha pikkuruutuinen sinisävyinen flanellipaita. Vaarini kuoli talvella 1976, jolloin olin neljäntoista. Hän oli hento mies, mutta toki paita oli ylläni väljä. Minulla oli hetken aikaa käytössä myös Elli-tätini 50-luvun hiihtohousuja, mutta kasvoin niistä nopeasti ulos (Elli oli minua 5-10 senttiä lyhyempi). Lukiovuosina käytin loppuun lähes kaiken sen, mitä löytyi sukupiiristä.

Jo tuossa vaiheessa kolusin sukulaisten vinttien lisäksi kirpputoreja. Hämeenpuiston ja Satakunnankadun kulmatalossa olleelta Pelastusarmeijan kirppikseltä ostin vanhan rouvan kengät: matalat mustat avokkaat, joissa oli Mary Jane –remmi. Käytin niitä ylioppilaaksitulopäivänäni, kun veimme kukkia Kalevankankaan hautausmaalle. Muistelen ja kaipaan näitä kenkiä yhä, pidin ne aivan loppuun.

Vintage-sanaa ei tuolloin tietystikään vielä käytetty. Itse puhuin antiikkivaatteista. Rakastin antiikkivaatteita.

Tuorein vintage-ostokseni on kuvan heleä lappisatiini(?)jakku, jonka ostin keskiviikkona Salon Radiokirppikseltä. Kuvat hämäävät, se on ylläni kyllä suht vartalonmukainen. Sisäosat paljastavat, että se on ommeltu kotona tai sen on tehnyt ammattimainen kotiompelija, jollaisia oli vielä 1970-luvun alussa. Yksi lapsuuteni ihanimpia aikuisia, Kaisa Tuominen, oli juuri tällainen kotiompelija. Jollei suvussani olisi ollut tapana valita lapselle kummit lähisuvusta, olisin kuulemma saanut kummitädikseni juuri Tuomisen Kaisan, joka oli syntymäni aikoihin nelikymppinen lapseton rouva. Kaisa oli se aikuinen, joka haki äitini ja minut kotiin synnytyslaitokselta; isälläni oli työeste.

Radiokirppiksen kassahenkilö muisti tämän jakun kankaan omasta lapsuudestaan. Minä en sitä pysty tunnistamaan enkä nimeämään, mutta tiedän, että se on 60- ja 70 –lukujen vaihteesta. Jakku on sitä täydellisintä vintagea. Koska se ei ole teollinen tuote, tällaisia jakkuja on maailmassa vain tämä yksi kappale. Koska kangasta ei enää saa, toista ei tehdä. Ja tämä on minun, vain minun.