Vielä muutamia hajahuomautuksia vaatteista ja tyylistä

Yllätyin, miten paljon ihmisillä on sanottavaa vaatteista – ja miten se sanottava oli pääasiassa (tavalla tai toisella) kielteistä. Ei niinkään intouduttu kommentoimaan, miten paljon vaatteista saa iloa. Sen sijaan moni ikään kuin puolusteli omia valintojaan – vaikka näissä asioissa ei pitäisi olla mitään puolustelemisen syytä. Jokainen pukeutuu niin kuin haluaa, eikä siihen ole muilla nokan koputtamista.

En muista, että olisin itse koskaan edes ajatellut jonkun pukeutuvan ”huonosti” [paitsi kerran, kun isäni nyt jo edesmennyt tyttöystävä oli häävieraana valinnut ylleen valkoisen lyhythihaisen puuvillapaitapuseron ja vaalean vekkihameen. Mutta ehkä se tosiaan oli hänen hienoin asunsa, koska normaalisti hän käytti verkkahousuja].

Vaatteiden pitäisi olla iloinen asia. Niitä tarvitaan suojaamaan kylmältä ja kuumalta sekä häveliäisyyssyistä, mutta ne voivat tuottaa myös paljon iloa ja mielihyvää. Lisäksi vaatteiden hankkiminen ilmentää optimismia: tulee tilaisuuksia, tulee päiviä, jolloin voi käyttää tätä vaatetta.

Pukeutumiseen ei pitäisi kuulua häpeää tai noloutta tai suorituspaineita. Jos ihmiset katsovat minua pahasti, se johtuu harvemmin kai vaatteista. 

Minulla on yksi rakas ystävä, joka ei yhtään välitä vaatteista, ja hyvä niin. Hänet tavattuani minulla ei ole juuri ikinä mitään mielikuvaa siitä, millaiset vaatteet hänellä oli yllään.

Ihmiset ovat erilaisia. Kaikkien ei todellakaan tarvitse kaahottaa vaatteiden perässä.