Misteli

Minulla on hiukan ristiriitaiset tunteet joulusta. Kovasti pidän siinä joistakin asioista, toisaalta mielessä ovat monet pettymykset liittyen lapsuuden ja nuoruusvuosien jouluihin. Jouluperinteitä on hädin tuskin voinut rakentaa. Äitini on kuollut jouluna, ja jouluun on osunut muitakin menetyksiä. Yksinäisiä jouluja on ollut ehkä useampia kuin isompia perhejouluja. Muutamina jouluina on ehditty kuuntelemaan joululauluja, mutta monina jouluina ei. Joulutori jäi väliin tänäkin vuonna, vaikka sinne niin kovasti olin menossa.

Ehkä tähän liittyy se, ettei minulla ole mitään, mikä kuuluisi jouluun pakosti. Toisinaan on oltu ilman kuusta, toisinaan en ole syönyt mitään jouluruokaa. Harvoin on käyty haudoilla; sinne pitäisi päästä kävellen koskemattomien lumikenttien poikki. 

Ehkä joulumieltymykseni ovat siksi vähän outoja. Joulukuusi on niistä kuitenkin tärkein, ja se saisi olla elävä (elävä kuollut siis) ja huoneenkorkuinen; töpö pöytäkuusi ei tule minun kotiini, mieluummin olen ilman. Ainoa jouluruoka, jota sydämestäni rakastan, on lipeäkala...Paitsi jos hedelmäkakku ja suklaa lasketaan jouluruoaksi? Lukiolaisena laihduin jouluisin, koska söin siihen aikaan joulupöydästä lähinnä vain hedelmiä ja pähkinöitä.

Hyasintti on kiva, kuten oikeastaan kaikki joulukukat, joskin vähiten pidän joulutähdestä (koska se ei tuoksu). Jouluruusu on ihmeellisen hieno.

Vielä kukkiakin kivempi on mistelinoksa (kuvassa).