Gore Vidalin mieletön Myra
Eräät kirjat alkavat elää aivoissa vuosikymmeniä sen jälkeen, kun ne on kertaalleen luettu.
Tajuaa, ettei sitä kirjaa, jota niin kovasti miettii, olekaan omassa hyllyssä. Se ei ole tullut antikvariaateissa koskaan vastaan, eikä sitä ole aktiivisesti muistanut etsiä.
Sitten sitä ryhtyy etsimään ja kun onni on matkassa, sen saa omakseen (vaikka se selvästi on harvinaisuus, joka ei paljon liiku).
Sen avaa innoissaan ja alkaa lukea (vaikka pitäisi tehdä jotakin ihan muuta).
Jo toisella sivulla tulee vastaan yksi niistä legendaarisista lauseista, jotka on aikoinaan kirjoittanut muistiin lukupäiväkirjaansa:
"Mutta en edes minä kykene luomaan romaanin henkilöä joka olisi yhtä yksiulotteinen kuin keskitason lukija."
Kirja on "tietysti" rääväsuisen, mutta niin kovin terävän Gore Vidalin rääväsuinen, mutta niin kovin terävä Myra (Gummerus, 1970; alkuteos Myra Breckinridge, 1968; suom. Juhani Koskinen).
Yksittäisen kirjan arvoa ei yleensäkään osata kovin hyvin arvioida ilmestymisen hetkellä. Myra tuntuu kirjalta, joka alkuaan ensi sijassa hätkähdytti, mutta joka on sittemmin kohonnut klassikoksi.
Tällä hetkellä etsin siitä linjausta, joka ennakoi suurenmoisesti keskustelua ilmastokriisistä. Kaikki olennainen kun oli tiedossa jo 40 vuotta sitten.
Tajuaa, ettei sitä kirjaa, jota niin kovasti miettii, olekaan omassa hyllyssä. Se ei ole tullut antikvariaateissa koskaan vastaan, eikä sitä ole aktiivisesti muistanut etsiä.
Sitten sitä ryhtyy etsimään ja kun onni on matkassa, sen saa omakseen (vaikka se selvästi on harvinaisuus, joka ei paljon liiku).
Sen avaa innoissaan ja alkaa lukea (vaikka pitäisi tehdä jotakin ihan muuta).
Jo toisella sivulla tulee vastaan yksi niistä legendaarisista lauseista, jotka on aikoinaan kirjoittanut muistiin lukupäiväkirjaansa:
"Mutta en edes minä kykene luomaan romaanin henkilöä joka olisi yhtä yksiulotteinen kuin keskitason lukija."
Kirja on "tietysti" rääväsuisen, mutta niin kovin terävän Gore Vidalin rääväsuinen, mutta niin kovin terävä Myra (Gummerus, 1970; alkuteos Myra Breckinridge, 1968; suom. Juhani Koskinen).
Yksittäisen kirjan arvoa ei yleensäkään osata kovin hyvin arvioida ilmestymisen hetkellä. Myra tuntuu kirjalta, joka alkuaan ensi sijassa hätkähdytti, mutta joka on sittemmin kohonnut klassikoksi.
Tällä hetkellä etsin siitä linjausta, joka ennakoi suurenmoisesti keskustelua ilmastokriisistä. Kaikki olennainen kun oli tiedossa jo 40 vuotta sitten.
Kommentit