Vera



Olen rakastunut naiseen. Olen rakastunut televisiosarjan rikoskomisario Vera Stanhopeen.
Tarkemmin sanoen haluaisin Vera Stanhopen äidikseni.

En niinkään piittaa jaksojen rikosjuonista, mutta seuraan lumoutuneena Veran toimintaa ja kuuntelen hänen repliikkejään. Puhuttelusanan ”love” voi sanoa niin monin tavoin.




Vera Stanhope saattaa vaikuttaa yhdentekevältä keski-ikäiseltä naiselta. Mutta yhdentekevän näköisiä keski-ikäisiä naisia ei kannata ohittaa.
Sillä Vera Stanhope on eettisesti järkkymätön. Hän on terävä ja ahkera. Roistoja kohtaan hän on armoton.
Kuten jo mainitsin, haluaisin hänet äidikseni.

Tätä taustaa vasten viimeksi näkemäni jakso vei melkein jalat alta.
Kiireinen Vera Stanhope osti ohimennen hyväntekeväisyyskirppikseltä itselleen päällystakin. Täsmälleen samanlaisen kuin hänen vanha takkinsa. Hän näki takin ohikulkiessaan näyteikkunalla ja poimi sen mukaansa, kun ehti.

Tätä ennen en ollut pysähtynyt miettimään, kuinka syvästi arvostan Veran habitusta.
Hän pukeutuu yleensä mekkoon, mutta sen kanssa hänellä on tukevat kävelykengät, kaamea kalastajanlakki ja se iänikuinen takki.
Toki hänen nuhruinen olemuksensa on velkaa Columbolle. Mutta dekkarin alueella kierrätys on aina ollut kova sana.
Tarkemmin ajatellen haluaisin paitsi Vera Stanhopen äidikseni, itselleni samanlaisen päällystakin.



Kommentit

Suositut tekstit