Hiekkaa ja oksennusta?

Oranssia ja sitten pimeää

Dekkarit ovat perinteisesti kuuluneet yhden jos toisen kesälukemistoon. Pääjalkaisen avaus dekkarien saralla on Alina Vaatturin kirjoittama Oranssia ja sitten pimeää, joka on juuri tullut painosta. Vaatturin dekkari on sikäli vanhanaikainen, että se ei kerro sarjamurhaajista eikä siinä kiduteta ketään mielikuvituksellisin keinoin. Toisaalta siinä on varsin realistista aineistoa; kuolema ei ole välttämättä siisti tai ylen hygieeninen tapahtuma.

Yllättävintä ja kiehtovinta Vaatturin esikoisdekkarissa lienee sen vähitellen esiin piirtyvät päähenkilöt: Verne ja Helinä. Toinen on omissa maailmoissaan viihtyvä varakas laiskapoikaperijä. Toinen on naispappi, jolla on luja eettinen selkäranka (ja tiettävästi kauniit sääret). Onko heidän välillään kenties jotakin viritystä?

Alina Vaatturin kirjan tapahtumat sijoittuvat Turkuun ja sen lähialueelle. Aurajoen rantaan ja hiekkaiselle hautausmaalle...