SAKSET

Ehdoton suosikkini kaikkien ja kaikenlaisten työkalujen joukossa on aina ollut SAKSET.

Tämä tuli mieleen, kun ystäväni vinkkasi verkkokurssista, jossa opeteltaisiin leikkaamaan kuvia Henri Matissen tapaan. 


Moista opetusta en tietystikään tarvitse. 


Sen sijaan päädyin ottamaan valokuvan saksikokoelmastani. Siitä puuttuvat vain keittiösakset sekä ns. kauneudenhoitoon liittyvät erinäiset sakset (joita käytetään muun muassa hiusten leikkaamiseen).


Toisaalta olen ottanut mukaan pari leikkuria, ns. mattoveistä, koska ne ovat loistavia sekä paperin että erityisesti pahvien ja kartonkien leikkaamisessa.





Kuvaan päätyi myös pikkuruinen mysteeripuukko (nahkatupessaan). Sain sen isältäni jokunen vuosi sitten; hän väitti, että olen oikeasti saanut sen lapsena lahjaksi. Kenties. En ollenkaan muista. Joka tapauksessa kiinnostavaa, että isäni luovutti sen haltuuni vasta nyt, kun aikuista ikää on takanani jo erinäisiä vuosikymmeniä. Toisaalta olen aina hiukan pelännyt veitsiä ja puukkoja. Saksia sen sijaan rakastan.

 

Suosikkejani ovat vanhat Fiskarsin sakset (nuo pienemmät) sekä myöhemmät Fiskarsin paperisakset. Puhdistin niiden terät vastikään teipeistä tulleesta liimasta.


Siksak-sakset olen perinyt äidiltäni. Himoitsin niitä kovasti lapsena ja lainasinkin niitä ahkerasti (paperinleikkuuseen; nehän on kai tarkoitettu ompeluhommiin).


Pienet leppäkerttusakset ostin aikoinaan lapselleni, mutta omin ne jokin aikaa sitten itselleni. Hän ei enää harrasta pikkulapsijuttuja, ja olen perinyt häneltä myös pehmoleluja ja muovifiguureja. Mistä tulikin mieleen… ”Sisso!” Sakset oli myös ensimmäinen sana, jonka lapseni oppi englanninkielisessä päivähoidossa.

Kommentit

Suositut tekstit